Älykkyyttä asumiseen

Älykäs koti

(Puheenvuoro; asuntoministerin pyöreä pöytä tiistaina 24. syyskuuta 2013)
(Kuva; Arthur C. Clarke)

Älykäs koti (eng. smart / intelligent home) on viimeisen kahden kymmenen vuoden aikana ollut jatkuvan tutkimuksen ja teknisen kehityksen kohteena. Esimerkiksi Asuntomessuilla jo vuonna 1991 toisena pääteemana oli tietotekniikka. Alueelle rakennettiin tietoverkko sekä alueen yhteinen tietotupa. Messuilla esiteltiin myös ns. älytalo, Arkimedeen talo, jossa tietotekniikalla hoidettiin turvallisuutta ja lisättiin asumismukavuutta.

On kuitenkin hyvä tiedostaa, että rakennuksen älykkyys ei ole jakamaton määritelmä, ja ainakin kielenkäyttöön on pesiytynyt runsaasti älytaloon liittyviä ominaisuuksia, jotka ovat sinänsä kannatettavia, mutta tulisivat edistetyiksi ilman erityistä panostamista ”älykkyyteen”, kuten vaikka esteettömyys.

”Älytalokonseptien kuvaukset korostavat älytalon taloudellisuutta, mukavuutta ja ekologisuutta. On selvää, että olisi älytöntä rakentaa rakennuksia ilman, että näihin ominaisuuksiin kiinnitettäisiin huomiota. On kuitenkin selvää, että mitään rakennusta ei kannata rakentaa ilman, että ne noudattavat esimerkiksi edellämainittuja vaatimuksia. Sen vuoksi nämä tekijät eivät erota älytaloja muista rakennuksista, eivätkä varsinaisesti ole rakennuksen älykkyyden tekijöitä, joskin ne ovat osa älytalokonsepteja.

On monia muitakin hyvän rakentamisen tekijöitä, joita noudatetaan eri rakennuskonseptien yhteydessä. Näitä ovat muun muassa: tekniset (laatu)standardit, saatavuus, esteettömyys, edullisuus, käytettävyys, design-for-all ja technology- for-all periaatteiden noudattaminen, ekotehokkuus, esteettisyys, toiminnallisuus, tilallinen ja ajallinen joustavuus, informaatio tehokkuus, monenkeskinen yhteisvastuullisuus, toimintoketjujen tarkistettavuus, tuotetarjonnan vaihtelevuus (brandit) ja läpinäkyvyys”

(Himanen, Maanmittaus 78:1-2 2003).

Älykkäänä kotina (Intelligent/smart home) voidaan pitää asuntoa, jossa arkiset laitteet ja välineet ovat yhteydessä toisiinsa (Koskela T., Väänänen-Vainio-Mattila K. 2004) sekä asukkaaseen ja edelleen kodin ulkopuolelle (O’Grandy M.,O’Hara G. 2012). Tutkimuksen ja kehittämisen painopistealueena ovat siis ennen kaikkea asukkaan arkielämää helpottavat sähköiset tieto-, viestintä- ja ohjausjärjestelmät.

Mikroprosessorien tehon nopea kasvu ja samanaikainen hinnan halpeneminen yhdessä koon merkittävän pienentymisen kanssa ovat tuoneet tietokoneen ominaisuuksia tavanomaiseen kodin ympäristöön. Mikroprosessorit ovat ’kyllästäneet’ yhteiskunnan toimintojen kaikki tasot (Cook D.J. 2012).

Älykkyys kodissa

”Älykkyys” asumisen ja ympäristön yhteydessä voidaan ymmärtää järjestelmänä, joka pystyy itsenäisesti reagoimaan käyttäjäänsä käyttäjän toivomalla tavalla ((TKK-tietoverkkolaboratio, www.netlab.tkk/opetus, 2013) siten, että järjestelmä tuottaa yksilöllistä, automaattista tukea integroituna niin, että se ”katoaa” taustalle (Cook D.J. 2003).

Asukasta tarkkailevat sensorit keräävät jatkuvasti tietoa tietokantaan, jonka avulla tietokoneet automaattisesti tuottavat hyödyllistä tietoa, kuten toimintatapoja, arviosta ja ennustuksia. Tiedon perusteella ”älykkäät” kojeet valitsevat toimenpiteet ja tieto toimitetaan verkon kautta fyysiselle laitteelle, joka toimeenpanee päätellyn toimenpiteen.

Mikroprosessorien ja sensoreiden täyttämä koti ei enää ole vain teoriassa ja tutkimuskeskuksissa mahdollinen, vaan mikroprosessoritekniikka on kaikkien saatavilla. Kodinohjausjärjestelmä voi olla keskitetty yhteen laitteeseen tai taloyhtiössä voi olla isompi hallintalaite ja sen lisäksi jokaisessa taloudessa oma pienempi ja ominaisuuksiltaan suppeampi laite. Kodinohjaus voi olla toteutettu www-pohjaisena käyttöliittymänä tai/sekä esimerkiksi GSM-ohjauksella. Laitteiden toiminnasta on mahdollista saada historiatietoja, raportteja ja käyttösuosituksia.

Yksinkertaisia esimerkkejä ovat saunan käynnistäminen puhelimella tai murtohälytyksen välittäminen omaan puhelimeen. Seuraavassa lyhyt katsaus muutamiin jo laajasti käyttöön otettuihin ”älyjärjestelmiin”.

Lämmitys

Tyypillinen esimerkki on ”älystä” voi olla talon lämmitysjärjestelmä, joka voi esimerkiksi olla hybridiratkaisu (useammasta järjestelmästä koostuva, kuten aurinkokeräin, aurinkopaneeli, maa- ja ilmalämpöpumppu, varaava ja lämmitysvettä tuottava takka, jne) Järjestelmä seuraa ulko- ja sisälämpötilaa sekä eri osajärjestelmien valmiutta ja optimoi osajärjestelmien välisen käyttöasteen. Järjestelmä tuottaa asukkaalle käyttöehdotuksia ja tilanneraportteja reaaliajassa.

Toisaalta mukavuuden kannalta lämmitys voidaan ohjelmoida ottavan huomioon käyttäjän yksilöllisiä tarpeita esimerkiksi alentamaan lämpötilaa makuuhuoneessa iltaisin tai lisäämään tuuletusta keittiössä laitteiston tunnistettua ruuanvalmistuksen alkaneen.

Valaistus

Yhtä hyvin tunnettu on myös kodin valaistuksenohjaus, joka voi olla kauko-ohjattu mutta myös täysin automaattisesti luonnonvalon mukaan säätyvä, siinä voi olla läsnäolotunnistus ja valaistus voidaan säätää tunnelman tai tilaisuuden mukaan tai automaattisesti säätää minimoimaan energiankulutus optimaaliselle tasolle.

Turvallisuus

Valvontalaitteistojen määrä ja monipuolisuus on kasvanut. Tuttuja ovat liiketunnistimet, turvakamerat, magneettikoskettimet sekä niiden kaukohälytys.

Tavanomaiset kodinkoneet

Jääkappi on kehittymässä monitoimilaitteeksi. Kodinkonevalmistaja LG on tuonut markkinoille älyjääkaapin, joka tietää, mitä se pitää sisällään ja osaa kertoa, kun maito tai voi on loppu. Älyjääkaappi tarjoaa lisäksi reseptejä, joita voi valmistaa jääkaapissa olevista ruoista. Ja mikäli jääkaapille on kertonut perheenjäsenten sukupuolen, painon, iän ja painoindeksin, se vieläpä tarjoaa sopivat ateriaehdotukset jokaiselle kosketusnäytöllään. Samalla se pitää huolta valitsemastasi dieetistä, mikäli niin haluat.

Kun jääkaapin vielä yhdistää saman valmistajan älyuuniin, ruoanlaittajan ei tarvitse kuin pyöräyttää ainekset kasaan ja laittaa ne uuniin, koneet huolehtivat lopusta?

Ruokatilaus kauppiaalle

Periaatteessa olisi myös mahdollista, että jääkaappi lähettäisi ruokatilauksen puuttuvista tarvikkeista suoraan kauppaan, mikäli asiakas olisi solminut toimitussopimuksen jonkun ruokakauppiaan kanssa. Toistaiseksi tämä ei ole mahdollista, sillä sitä varten LG tarvitsisi kumppanikseen isoja kauppaketjuja, kertoo australialainen Sydney Morning Herald.

Aivan itsestään kaappi ei tunnista siihen laitettuja ruokia, ne pitää edelleen kertoa sille esimerkiksi viivakoodien avulla. Toinen vaihtoehto on käyttää jääkaapin kosketusnäyttöä ja valita sieltä oikeat vaihtoehdot. Kaapille voi myös lähettää suoritettujen ostosten ostoslistan älypuhelimen avulla.

Jääkaapissa on myös puheentunnistusominaisuus, joten periaatteessa jääkaapin käyttäjän on mahdollista vain kertoa kaapille, mitä sinne pistää. Toisaalta, kun miettii nykyisiä puheentunnistusjärjestelmiä, selkokielen sijaan voi edelleen olla helpompaa näppäillä kosketusnäyttöä. (MicroPC – lehti, 2012)

Terveys

Terveyden ylläpitäminen on laajan tutkimuksen kohteena ja sensoritekniikan ja tekoälyn avulla odotetaan saatavan merkittäviä hyötyjä niin yksilötasolla kuin kansanterveyden huollossa. Jo vuonna 2006 Espoon Asuntomessuilla esiteltiin Teknillisessä korkeakoulussa kehiteltyä Turva-sensorilattiaa sekä siihen liitettyä valvontajärjestelmää, jonka avulla esimerkiksi liikuntarajoitteisten tai vanhusten asumisen turvallisuutta voidaan lisätä. Sensoritekniikalla on mahdollista automaattisesti saada tietoa asukkaan liikehdinnästä ja esimerkiksi kaatuminen tai muu vastaava ongelmatilanne laukaisee hälytys ja tarkistusrutiinit.

Kotiin on mahdollista integroida järjestelmiä, jotka muistuttavat säännöllisten lääkkeiden ottamisesta, antavat vinkkejä terveellisistä elämäntavoista ja liikunnasta (Cook D.J.)

Sosiaaliset ulottuvuudet

Tärkeä ulottuvuus ja nykyään itsestäänselvyytenä ovat nopeiden tietoliikenneyhteyksien mahdollistamat uudentyyppiset tavat kommunikoida ja olla yhteydessä ja ylläpitää sosiaalista verkostoaan.

Puheentunnistus

Tulevaisuudessa kotiautomaatiojärjestelmiä voitaneen hoitaa puhekomennoin, esimerkiksi valot tai kahvinkeitin päälle, kanavan vaihto tai internetin sivustot jne.

Huolenaiheita

Kodin ”älykkyyden lisääminen” nostaa myös huolenaiheita. Kirjallisuudesta voidaan poimia ainakin seuraavanlaisia haasteita (mm. Spiran M., Lin X., Petchlorlean P. Ketcham M. 2012, Cook D.J.2012).

  • Turvallisuus. Samaan aikaan kun on mahdollista toteuttaa yhä älykkäämpiä turvajärjestelmiä, laitteistojen monimutkaisuus tuo mukanaan toiminnan varmuuteen sekä sen ’hakkerointiin’ liittyviä haasteita. Lisäksi asukaan on myös voitava kontrolloida keskenään kommunikoivat ’tekoälyjä’ ja säilyttää niiden hallintaan ylin ’päätösvalta’.
  • Huolenaiheena on myös yksilön intimiteetin suoja kun sensorit tarkkailevat ja säilövät kaiken elinympäristössä tapahtuvan toiminnan.
  • Sopeutuminen uudentyyppiseen ympäristöön. Jatkuva tekniikan kehittyminen tuo tullessaan kysymyksen siitä, kuinka yksilö onnistuu kaiken tekniikan omaksumisessa.
  • Älyjärjestelmien kallis kustannus. Vaikka älyjärjestelmät voivatkin säästää esimerkiksi energiakuluissa ja tuovat mukaan monenlaisia mukavuustekijöitä on syytä huomioida, että ainakin osalla järjestelmillä on kallis hinta. Hintojen tosin odotetaan putoavan koko ajan ja näin on useille teknisille järjestelmille käynytkin, esimerkkinä vaikkapa puhelimet, tietokoneet, pelikonsolit jne.
  • Älyjärjestelmien huoltaminen ja ylläpitäminen sekä kodin sisällä, että sen ulkopuolella. Tällä hetkellä ylläpitäminen vaatii runsaasti henkilökohtaista aikaa ja vaivaa. Kaikille varmasti tulee mieleen esimerkiksi tietokoneiden päivittäminen, erilaisten tiedonsiirtojärjestelmien synkronointi, television ja siihen liittyvien laitteiden vaihtaminen ja asennus.

Älykkään asumisen määritelmä

Älykäs asuminen on mielenkiintoinen ja monimerkityksellinen käsite, jolle yllättäen ei löydy selkeää ja yhteisesti ymmärrettyä määritelmää. Jotta voisimme ylipäätään keskustella älykkäästä asumisesta tein pienen tutkimuksen älykkään asumisen määritelmästä, sekä analysoin saadut määritelmät osatekijöihin, joilla älykästä asumista voitaisiin edistää.

Älykkäästä asumisesta ei ole löydettävissä yksiselitteistä määritelmää, vaikkakin Risto Oikarinen (2004) on käyttänyt ”älykäs asunto” käsitteen rinnalla ”älykäs asuminen” termiä.

Älykästä asumista on koitettu toistuvasti määritellä paitsi asunnon älykkyytenä myös muiden asumisen laatutekijöiden kautta. Koteihin ja asumiseen liittyvä älykkyys ei siis yksinomaan muodostu teknisistä laitteista, vaan siihen vaikuttavat joukko muitakin asioita kuten rakennusten muunneltavuus, rakenteiden aktiivisuus (esimerkiksi automaatti-ikkunat ja ikkunanpesu), tila- ja energiajousto (esimerkiksi lämmityksen säätyminen ulkolämpötilan mukaan), rakenteiden ja toimintojen integroitavuus (esimerkiksi ilmanvaihto- ja sähkökanavana toimiva ontelovälipohja), vuorovaikutteisuus, turvallisuus, terveellisyys ja terapeuttisuus, viihtyvyys ja palvelevuus sekä taloudellisuus. (Nurmi T.,Vähätalo m:, Saaarimaa R., Heinonen S. 2010)

Päätin siis selvittää asiaa asumisen asiantuntijoilta (kuusi henkilöä) ns. delfoi-menetelmällä, joka on erityisesti tulevaisuuden tutkimuksessa yleisesti käytetty tutkimusmenetelmä. Tämän jälkeen poimin vastauksista määritelmät, joiden voidaan katsoa viittaavan esityksen alussa määritellysti ”älykkyyteen”.

Lopuksi ryhmittelin saadut määritelmät PESTE – menetelmällä. Peste on apumenetelmä, jolla selvitetään ilmiön tai organisaation poliittista, ekonomista, sosiaalista, teknistä ja ekologista tilaa ja tulevaisuutta. Monitoroituja muutosvoimia voidaan hyödyntää eri tavoin esim. yhteiskunnallisia skenaarioita laadittaessa ne voivat toimia tulevaisuustaulukon muuttujina tai vaikka taustamateriaalina organisaation laatiessa skenaarioita toiminnalleen (Opetushallitus 2013, TTY;http://matwww.ee.tut.fi/hmopetus/hmjatkosems04/liitteet/JOS_hypermedia_Laihonen200505.pdf 22.9.2013)

Pyysin kuutta asumisen asiantuntijaa määrittelemään miten he käsittävät älykkään asumisen. Vastausten analysoinnin törmäsin mielenkiintoisiin havaintoihin.

1) Älykkääseen asumiseen suhtauduttiin kriittisesti

Haastatellut henkilöt kaikki edustivat työtehtäviltään ja koulutukseltaan teknistä alaa, mutta ehkä hieman yllättäen ”älykkääseen tekniikkaan” suhtauduttiin kriittisesti, osin jopa torjuvasti;

”…se on yritys tehdä teknologiasta itseään hienompaa, hienompaa kuin mitä se oikeasti on.”

”…ei mikään tekninen älykkyys pelasta, jos ei osata asua oikein”

”Ei pitäisi tunkea liikaa älykkyyttä ja teknologiaa korjausrakentamis- ja saneeraamiskohteisiin, vaan luottaa hyviksi havaittuihin ratkaisuihin”

Vastaajat vastasivat kysymykseen älykkään asumisen määritelmästä erittäin mieluusti ja osin vastauksissa oli analyyttisyyden rinnalla havaittavissa tunnepohjaisia käsityksiä.

2) Älykkään asumisen määritelmät kuvasivatkin viisautta

Haastateltavien määritelmät älykkäälle asumiselle olivatkin itse asiassa määritelmiä viisaudesta.

”Älykkyys ja viisaus toimivat kuitenkin eri ulottuvuuksissa. Vaikkakaan sellaisia yleistermejä kuin älykkyys ja viisaus ei tavallisesti erotellakaan toisistaan, on ne älytalotutkimuksen yhteydessä hyvä määritellä ainakin jollakin tasolla. Viisauteen liitetään kokemuksen tuoma aspekti, jota älykkyyteen ei liitetä. Viisaus on myös toimintaa, jonka voidaan ajatella saavan älykkyytemme valitsemaan vaihtoehtoisista toimintatavoista tilanteeseen sopivimman. Älykkyys toimii ulottuvuudessa, jonka toisessa päässä on tyhmyys. Viisaus sen sijaan toimii ulottuvuudessa, jonka toisessa päässä on hulluus.” (Himanen & Himanen 2003, Himanen 2003a, ss. 139–140).

”…älykäs ei välttämättä ole viisas. Viisautena pidetään syvällistä tietämystä ja ymmärrystä, joka perustuu tietoihin, taitoihin ja kokemuksiin, kun taas älykkyydellä tarkoitetaan valmiuksia omaksua ja soveltaa tietoa eli käsitys-, oivallus-, ajattelu- ja päättelykykyä. Älykkäällä ihmisellä on hyvät edellytykset tulla viisaaksi opintojen ja elämänkokemusten ansiosta. Voidaan siis sanoa, että kirjoja lukemalla viisastuu muttei tule älykkäämmäksi.” (Palmgren G. 2010)

Edellä mainitut määritelmien perusteella haastateltavien mainitsemat älykkään asumisen määritelmät älykkyyden ja viisauden kesken jakaantuivat seuraavasti;

alykkyys_viisaus

Tosin sanoen jokainen maininta, jolla haastateltava määrittelivät älykästä asumista, voidaankin arvioida kuuluvaan kategoriaan ”viisaus”.

3) PESTE – menetelmä

PESTE – menetelmällä jaettuna määritelmät jakaantuivat eri ryhmiin seuraavasti

  • Political
    • kaikki lähtee kaavoituksesta
    • harkiten rakennettava, etäisyydet työ-työpaikka-palvelut
  • Economical
  • Social
    • koko elämistavan on oltava älykäs / viisas
  • Technological
    • Asukas itse reagoi muutoksiin, ei laitteisto
    • Teknologista yritetään tehdä itsestäänselvyys
    • Teknologia esitetään itseään hienompana juttuna
    • Ihmiset eivät osaa käyttää laitteita
    • teknologia ei auta, jos asumisen perusasioita ei osata
  • Environmental
    • luonnonvaroja säästävä
    • emme voi jatkaa tällä tiellä
    • harkiten rakennettava, etäisyydet työ-työpaikka-palvelut
  • Values
    • yksinkertaisuus
    • kodinomaisuus
    • koti säilyy kotina
    • ihmiset eivät halua /osaa käyttää laitteita – vaan asua

Pelkistäen voisi sanoa, että tutkimukseni valossa älykkäässä asumisessa päähuomio onkin viisaassa asumisessa, jota ilmentävät ympäristötietoisuus sekä tietynlainen asumiseen liittyvä mielikuva kodin ”lämmöstä” ja turvallisuudesta.

Nämä edellä mainitut havainnot eivät luonnollisesti sulje pois teknologiaa, mutta hiukan pelkistäen vaikuttaa kuin arviointiin teknologian mielekkyydestä olisi skeptisyyttä mukana. Ehkä skeptisyyteen vaikuttaa pelko ja kokemukset siitä, että teknologia ei ole vaivatonta ja sitä ei onnistuta sulauttamaan kodin sisustukseen ja tekemään siitä myös muulla tavoin ”näkymätöntä”.

Älykkyyttä asumiseen ?

Tieto- ja viestintätekniikoiden kehitys ja yhdentyminen (läsnä-äly yleistyy) Tietoyhteiskunnassa tieto- ja viestintätekniikkaa kehitetään luonnollisesti edelleen. Yleinen kehityssuunta on se, että kyseinen teknologia miniatyrisoituu, muuttuu yhä enenevässä määrin kannettavaksi, integroituu keskenään (pc + viestintä), integroituu käyttäjän kanssa (vaatteisiin, koruihin ja jopa kehoon), on vuorovaikutteinen ympäristön kanssa, tulkitsee ja viestii käyttäjälle ympäristöstä tulevia signaaleja. Euroopassa on alettu puhua läsnä-älystä (ambient intelligence), jolloin tekniikat ympäröivät ihmistä kaikkialla yhdyskunnissa: asumisessa, työnteossa, vapaa-ajalla ja liikkeellä oltaessa. (Alahuhta ja Heinonen 2003). Tekniikat muuntuvat samalla näkymättömämmiksi ja toimivat ”älykkäästi” (alkeellisia palvelusovelluksia siivous- ja ruohonleikkuurobotit, joita on jo markkinoilla). Tätä ilmiötä kuvataan myös ilmaisulla ubiikkiyhteiskunta. (Heinonen S. 2006)

On mielenkiintoista todeta, kuinka oikeastaan kymmenessä vuodessa älykkään kodin ratkaisut eivät ole yleistyneet kovinkaan paljon ja edelleen haasteet ovat samat kuin jo vuonna 2004 oli nähtävissä.

”Älykkään kodin laitteiden ja tekniikoiden kirjo on laaja ja kasvaa koko ajan. Yhtenäisiä standardeja eri järjestelmille on jo olemassa, joskaan ei vielä riittävän kattavasti. Eri laitevalmistajat eivät vielä tee riittävästi yhteistyötä, jotta laitteiden yhteensopivuus olisi taattu. Yhtenäiset standardit mahdollistavat koneiden ja laitteiden verkottamisen, mutta koneiden oma älykkyys on vielä kaukana visioiden palvelevista roboteista.” (Oikarinen 2004)

Pantzar (2000) on kuvannut hyvin älykkään kodin evoluutiota, joka etenee pelkkien seinien ympäröimästä kodista, tunnistimiin, mobiililaitteisiin sekä etäohjaukseen, verkkojen muodostamiin kokonaisuuksiin, ennakoivien laitteiden kautta tarkoitushakuisiin laitteisiin ja vasta tämän jälkeen voidaan aidosti puhua älykkäästä asunnosta ja ympäristöstä.

Nurmi T., Vähätalo M., Saarimaa R., Heininen S. 2010 s.50
Kuva; Nurmi T., Vähätalo M., Saarimaa R., Heininen S. 2010 s.50

Yhteenveto

Älykään asumisen kehittäminen on lähtenyt liikkeelle talotekniikka ja rakennusautomatiikka painotteisesti.

Myös viestintäteknologian nopea kehitys on mahdollistanut useita viihtyvyyteen ja kommunikaatioon liittyvien palveluiden tuomista osaksi arkipäiväistä asumista.

Asukkailla saattaa olla kokemukseen perustuvia kriittisiä ennakkokäsityksiä asunnon älykkyyden lisäämiseksi johtuen tekniikan eri osa-alueiden toiminta-alustojen erilaisuudesta sekä standardien puutteesta. Jokaiselle lienee tuttua esimerkiksi televisioiden, modeemien, tietokoneiden ja puhelinten asennus ja päivityshaasteet. Pelkästään teknisen älykkyyden lisääminen ei ole tähän asti ollut omiaan nopeuttamaan älykkyyden lisäämistä asumisessa, vaan tekniikan lisäksi tulee korostaa ratkaisujen toimivuutta, varmuutta, käytännöllisyyttä ja inhimillisiä tarpeita (Nurmi T., Vähätalo M., Saarimaa R., Heininen S. (2010).

Asumiseen liittyvä teknologia tulee jatkamaan kehitystään ja integroitumaan yhä tiiviimmin osaksi ympäröivää yhdyskuntaa, ubiikin yhteiskunnan kehittyminen tulee jatkumaa Mannermaan (2008, 30) mukaan ”Ubiikkiyhteiskunta on yhteiskunta, jossa langaton tiedonsiirto ja verkottuminen ovat mahdollista kenelle tahansa, milloin tahansa, missä tahansa ja minkä välityksellä tahansa”. Hänen mukaansa ”Ubiikkiyhteiskunnassa äly on autojen renkaissa ja ohjauskeskuksissa, talojen seinissä, kaupan jauhelihapaketissa, motoristin haalareissa, hiihtokeskuksen hissilipussa, halinallessa, mummon pillerilaatikossa ja monessa muussa paikassa. Lisäksi nämä älyt kykenevät kommunikoimaan ihmisen ja toistensa kanssa.”

Asuminen on kuitenkin myös sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen prosessi, mielentilan ilmentymä, yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan kysymys, elinkaariajattelumallin toteutuma, kokonaisvaltainen systeemi, hyvinvointitekijä, kuluttamista ja tuottamista.

Toisaalta asunto ja koti on myös psykologisessa mielessä monimerkityksellinen ympäristö (Horelli-Kukkonen L. (1993). Koti on aina ollut ja on myös tulevaisuudessa paikka, joka antaa suojaa ja lohdutusta, toimii itseilmaisun välineenä, perhedynamiikan keskuksena, autonomian ilmentymiskeinona, kiintymyksen kohteena jne. Kodilla on monia merkityksiä ja jokaisella ihmisellä on omia yksityisiä unelmia, toiveita ja odotuksia oman asumisensa suhteen. Jokainen meistä antaa kodille ja asumiselleen oman, yksilöllisen merkityksensä niin psykologisena kuin fyysisenä toimintaympäristönä ja toimii sen mukaisesti.

Älykkään teknologian lisääminen voi todennäköisesti edesauttaa joidenkin asumiseen liittyvien hyvien asioiden edistämisessä, kuten asumisen mukavuuden kasvattamisessa, sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä, luonnonvarojen säästämisessä, kestävän kehityksen edistämisessä, turvallisuudessa ja terveellisyydessä.

Kuitenkin monilla asumisen osa-alueella älykkyyden lisääminen ei ole mahdollista, tai ainakaan niillä ei ole määritelty mitä se voisi tarkoittaa ja asiaa ei ole tutkittu. Mitä on esimerkiksi älykkyyden lisääminen sosiaalipolitiikassa, asumiskulttuurissa tai mielentilan ilmentymisessä?

Lopuksi

Älykkyyden lisääminen asumiseen tulee jatkumaan ja siirrymme kohti ubiikkiyhteiskuntaa. On ymmärrettävää, että sekä alan vauhdikkaan kehittymisen sekä myös suurten taloudellisten intressien takia teknologinen kehitys saa runsaasti huomiota osakseen. Kaupallisten intressien näkökulmasta on myös ymmärrettävää, että argumentoinnissa teknologian edistämisessä painotetaan mahdollisuuksia taloudellisten sekä luonnonvarojen säästämiseen, kestävään kehitykseen sekä turvallisuuteen.

Mielenkiintoista on ollut huomata, kuinka vähän tutkimuksissa (niin koti-kuin ulkomaisissa) on huomioitu ajallista perspektiiviä teknologian käytettävyyden elementtinä tai kustannuksina. Lienee selvää, että mikroprosessoriteknologia on lyhytikäistä suhteessa rakennusten käyttöikään. Kuinka moni käyttää tällä hetkellä puhelinta tai tietokonetta, joka on valmistettu 1990-luvulla tai edes 2000-luvulla? Tai entäpä voisiko kymmenen vuotta vanhaa tietokonetta huoltaa tai saako siihen varaosia, pystyykö se ylipäätään enää pyörittämään uusia ohjelmistoja? Teknologian jatkuvasti kehittyessä ja kehityksen nopeutuessa joudumme tilanteeseen, jossa vanhentuvaa teknologiaa syntyy alati kasvavassa vauhdissa volyymin kasvaessa eksponentiaalisesti. Onko tämä ilmaista? Onko se kestävän kehityksen mukaista?

Asumisen älykkyys ei siis kuitenkaan ole pelkästään teknologinen kysymys sen enempää yksilötasolla kuin yhteiskunnankaan tasolla. Inhimillisen toiminnan moninaiset ulottuvuudet on otettava huomioon nykyistä paremmin.

Olisi virhe luottaa teknologian ja markkinoiden hoitavan kaikkia asumisen kehittämiseen liittyviä kysymyksiä kaikilla asumisen osa-alueilla.

Yhtä tärkeää, viisasta ja älykästä on huolehtia esimerkiksi järkevästä maapolitiikasta, edullisesta asuntotuotannosta, asuntosuunnittelun korkeasta tasosta, julkisen liikenteen ja muun infrastruktuurin kehittämisestä ja tehokkuudesta, varmistaa asumiseen liittyvän palvelutuotannon saatavuus aloilla, joissa tarvitaan markkinaehtoisten palveluiden rinnalle yhteiskunnan tarjoamaa palvelutarjontaa.

Lähteet

  • Cook D.J. 2012. ’How Smart is Your Home ?’ Science. Vol 335. P.1579-1581.
  • Koskela T., Väänänen-Vainio-Mattila K. 2004. ’Evolution towards smart home environments: empirical evalution of three user interfaces’. P. 234-240.Springler-Verlag London.
  • Himanen M. 2003 ’Älytalon älykkyyden muodot’. Maanmittaus 78:1-2
  • Himanen, M., 2003a. The Intelligence of Intelligent Buildings. The Feasibility of the Intelligent Building Concept in Office Buildings. Espoo: VTT. 497 p. ISBN 951-38-6038-8 (VTT Publications 492. ISSN 1235-0621)
  • Himanen, M., 2003b. The Intelligence of Intelligent Buildings by Mervi Himanen. In: Clements-Croome, D. (ed.). Book on Intelligent Buildings. London: Telford Press.
  • Himanen, M., 2003. Älytalojen älykkyys. Teoksessa: Tiedonjyväkortit KH 10-40033 ja LVI 40-40061. Helsinki: Rakennustietosäätiö (RTS) ja LVI-Keskusliitto. 4 s.
  • Horelli-Kukkonen L. (1993) ’Asunto psykologisena ympäristönä’ TKK tutkimuksia 1993/3. 211 s.
  • Mannermaa, Mika (2008) Jokuveli. Elämä ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa. WSOY Pro. 244s.
  • Nurmi T., Vähätalo M., Saarimaa R., Heininen S. (2010). ’Ubitrendit 2020: Tulevaisuuden ubiteknologiat. Turun yliopisto. 99s.
  • O’Grady M., O’Hara G. (2012) Science Vol 335. p. 1581
  • Oikarinen, Rauli (2004) Asuinkiinteistöjen tietoverkko- ja älykorttiratkaisut asuntomarkkinoilla. Kiinteistöopin ja talousoikeuden julkaisuja B 111. Teknillinen korkeakoulu. Maanmittausosasto. Kiinteistöopin laboratorio. Verkkojulkaisut http://www.hut.fi/yksiköt/ Kiinteistö/julkaisut/verkkojulkaisut/julkaisuB111.pdf
  • Opetushallitus: http://www.oph.fi/tietopalvelut/ennakointi/ennakoinnin_sahkoinen_tietopalvelu_ensti/menetelmat/environmental_scanning/muutosvoimien_kartoitus (22.9.2013)
  • Palmgren G. (2010) Tieteen kuvalehti. 6.7.2010.
  • Pantzar, Mika (2000) Tulevaisuuden koti – arjen tarpeita etsimässä. Otavan kirjapaino: Keuruu 2000. 285 s
  • Sripan M.,Lin X., Petchlorlean P., Ketcham M. (2012). ’Research and Thinking of Smart Home Technology’. ICSEE 2012. P. 61-64. Thailand.
  • TKK-tietoverkkolaboratio, www.netlab.tkk/opetus (20.9.2013)
  • TTY; http://matwww.ee.tut.fi/hmopetus/hmjatkosems04/liitteet/JOS_hypermedia_Laihonen200505.pdf (22.9.2013)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *